Kun talvella ulkoilun jälkeen tulee sisään, niin raitistunut nenä haistaa, tuleeko lämpö puulämmitteisestä takasta vai sähköpatterista. Tuoksu on hyvin kodikas", sanoo teollisuusneuvos Esko Ollila. Ollilan Kustavissa sijaitsevan vapaa-ajan asunnon alakerta lämpiää Hopealoimun takalla, jonka yläosassa on haudutusuuni. Niin Ollila itse kuin hänen elämänkumppaninsa Paulakin katsovat tarkkaan, mitä suuhunsa laittavat. Yksi heidän suosikkiaamupaloistaan etenkin Kustavissa on takan haudutusuunissa yön yli hautunut ohrapuuro.
Ensimmäisen Hopealoimu-takkansa Ollila hankki mökkinsä vierasmajaan vuonna 1994. Ikänsä ruumiillista työtä tehnyt, käsistään taitava Ollila muurasi takkansa itse. Mainittakoon, että mukana uunin muuraustyössä oli myös silloin vajaan kahden vuoden ikäinen, tyttären vanhin poika.
Hopealoimun tulisijat tulivat tutuiksi 1990-luvun alussa messuilla. "Ne olivat hyvän näköisiä, ja kun valmistaja vielä sijaitsi lähellä, vaihdoin takkamerkkiä. Hopealoimun takka lämpiää saman tien ja antaa tasaisen lämmön pitkään, ja lämpö on paljon paremman tuntuista kuin sähköpatterissa. Asennuspalvelukin toimi hyvin kun hankimme toisen Hopealoimun tähän uuteen mökkiin vuonna 2000 [ensimmäisen uunin Ollila siis muurasi itse]", Ollila toteaa. Hän on erityisen tyytyväinen Hopealoimun verhoilukiviin, jotka sopivat hyvin mökin tunnelmaan. "Seinä on käsin tehdyn tuntuinen, sillä laatat ovat eri kokoisia eikä niissä ole mitään kaakelin tuntua. Verhoilu on tehty sovittelemalla, ei latomalla."
Vuonna 1932 syntynyt Esko Ollila on niitä vanhan polven tervaskantoja, jotka eivät osaa eläkkeelläkään ollessaan istua vain keinutuolissa, vaan aina pitää olla jotain mielekästä tekemistä. Ollila rakensi ensimmäisen yrityksensä, alumiiniprofiileita pintakäsittelevän Suojapinnan Nokian Siuroon vuonna 1959, joka ajan kuluessa yritys laajeni Purso-Yhtiöiksi.
